Tämän kesän kokeilu oli yhdistää vaeltaminen sekä juokseminen. Nyt kun kesän vaellukset on tehty, voi miettiä toimiko yhdistelmä.
Perinteinen tapa juoksuvaellukselle on vaeltaa juosten. Tähän liittyy yleensä pyrkimys niin minimalistiseen varustukseen, että sen kanssa voi juosta. Itse lähdin hakemaan toista mallia. Rinkan kanssa normaali vaellusvarustus ja vaeltamisen päälle vielä juoksulenkki tuntuman ja olosuhteiden mukaan. Tavoitteena oli päästä kiertämään tuntureita laajemmin kuin mitä rinkkavaellus mahdollistaa ja toisaalta kävely sekä juokseminen hiukan tasapainottaisivat toisiaan.
Käytännön toteutusta hain kahdella vaelluksella: ensin Hetta-Pallas -reitillä ja sen jälkeen Muotkatunturien erämaassa. Peruskaava oli ensin hoitaa päivän vaellusosuus ja sen jälkeen lähteä vielä mahdollisuuksien mukaan juoksemaan. Päivämatkat puolestaan oli mietitty niin, että niiltä jäi vielä voimia juoksemiselle.
Ajatus oli hyvä, mutta toteutusta täytyy ehkä vielä vähän miettiä. Jälkikäteen ajatellen paremmin voisi toimia malli, jossa vaellus- ja juoksupäivät vuorottelevat keskenään. Tällöin voisi sekä vaeltaen tehdä pidempiä päivämatkoja, että myös juoksulenkit voivat olla pidempiä.
Jotain opittua:
– Vaelluksen ajankohta kannattaa miettiä tarkkaan. Jos sää on kylmä ja märkä, se ei enää houkuttele lähtemään juoksemaan kävelemisen päälle. Tämä korostuu varsinkin silloin, jos on majoittuneena telttaan, eikä päääse tupaan lämmittelemään ja kuivattelemaan lenkin päälle.
– Jos vain mahdollista, autio- ja varaustupia kannattaa hyödyntää, juurikin ym. syystä. Teltan kanssa homma toimii niin kauan, kun on kohtuullisen lämmintä ja kuivaa.
– Päivämatkoja suunnitellessa kannattaa miettiä myös juoksulenkkien reittejä ja pituuksia. Samalla voi miettiä majoittumispaikat niin, että niistä pääsee hyvin juoksemaan, voi ottaa huomioon ympäröivän polkuverkoston ja vielä pysyy paremmin kärryillä kokonaisrasituksesta.
Itse jätin juoksulenkkien etukäteissuunnittelun turhan vähälle, mikä näkyi siinä, että juokseminen jäi vähän hahmottomaksi palloiluksi. Enemmän olisi saanut irti sekä juoksemisesta että paikoista, jos olisi etukäteen miettinyt minne haluaa lähteä vielä juoksemaan. Etukäteen en myöskään osannut ajatella miten sään vaihtelut vaikuttavat vaeltaessa juoksemiseen enemmän kuin juoksemiseen normaalisti. Toki kysymys on myös omasta mukavuusalueesta. Nyt sää ei oikein suosinut Muotkan vaelluksen loppupuolella ja aivan ensimmäiseksi se näkyi juoksulenkeissä (+7 astetta, tuuli ja sade ei juuri houkuttele juoksemaan tunturiin, kun muutenkin on koleaa). Elokuun puoliväli alkaa tässä mielessä jo olemaan ehkä vähän turhan myöhäinen aika tällaisille retkille Lapissa, vaikka pelkälle vaeltamiselle aika on toki vielä hyvä.
Vaeltamisen ja juoksemisen hieno puoli on puolestaan siinä, että varsinkin avotunturissa on uskomattoman hienoa juosta. Esimerkiksi Muotkatuntureille ei juuri muuten ole mahdollisuutta lähteä juoksemaan, kuin vaellusvarusteiden kanssa. Parhaimmillaan tämä voisi olla optimaalinen tapa tutkia laajojakin tunturialueita. Jos ensi vuonna lähden kokeilemaan jotain vastaavaa, varmaan joko erottelen selkeämmin juoksu- ja vaelluspäivät toisistaan tai sitten juoksulenkit saavat jäädä vain lisämausteeksi ja painotus on enemmän vaeltamisessa. Sen verran kutkuttava kokemus kuitenkin oli, että ihan kokonaan en taida enää jättää juoksukenkiä pois vaelluksilta.
juoksuvarvas 