UTMB:n piti olla vuoden 2015 ehdoton päätavoite. Siihen on nyt kuusi viikkoa aikaa. Missä mennään?
Lyhyt vastaus on, että aika syvällä.
Pidempi vastaus kuuluu seuraavasti:
Kesäkuun alussa sain ensin kurkunpään tulehduksen, jota seurasi poskiontelontulehdus, jota seurasi viikko sitten alkanut flunssa. Viimeisen puolentoista kuukauden kuluessa liikuntaa on tullut harrastettua kahden viikon aikana, kun olo on ollut jotenkin normaali. Tällä hetkellä lääkärikäyntien määrä jyrää treenien määrän kesän tilastoissa aika ylivoimaisesti. Se ei tosin ole kovin haastavaa, kun jälkimmäisiä on puhdas nolla.
Tuoreimman lääkärikäynnin jälkeen diagnoosiksi tuli testien jälkeen mykoplasma, jokaisen urheilijan klassikkotauti. Hoitona antibioottikuuri ja kasa muita lääkkeitä avaamaan paikkoja. Jos kaikki menee hyvin, ensi viikolla voisi ehkä aloittaa kevyen liikunnan.
Tässä vaiheessa lienee selvää, että UTMB:n kannalta näyttää aika heikolta. Vaikka toipuminen tapahtuisi nopeasti, mistään kovin täysipainoisesta suorituksesta ei enää kannata haaveilla. Vaikka ennen sairastelua kilometrejä karttui hyvin, aika ei vain enää riitä siihen, että kunto palautuisi edes sairautta edeltävälle tasolle. Lisäksi ideaalitilanteessakaan pitkiä harjoituksia ei enää ehdi tekemään muutamaa enempää. Kestävyyttä ei ehdi rakentamaan.
Vaihtoehtoja on kolme:
1) Lähteä UTMB:lle retkeilemään tavoitteena vain päästä maaliin.
2) Yrittää siirtää osallistumisoikeus ensi vuoteen.
3) Unohtaa koko kisa ja yrittää päästä mukaan joku toinen vuosi.
Sääntöjen mukaan osallistumisoikeuden voi pyytää siirtämään seuraavaan vuoteen, jos osallistujalla on vamma jota ei voida parantaa kilpailupäivään mennessä. Kun tällä hetkellä näyttää siltä, että mykoplasma saadaan hyvissä ajoin ennen elokuun loppua parannettua, en ole yhtään varma siitä, että pyyntö menisi lävitse. Jos sairaus on elokuun alkupuolella edelleenkin voimissaan, sitten varmaan täytyyy tätä vaihtoehtoa kokeilla.
Jos sairaus talttuu nopeasti, tavoittelen sitä, että voisin lähteä UTMB:lle retkeilemään. Siis, kevyesti eteenpäin ilman kiirettä. Huoltopisteillä voi notkua niin kauan kuin tekee mieli ja valokuvaustaukoja pidetään sopivin väliajoin. Kunhan aikarajan puitteissa pääsee lävitse, se riittää. Päätavoite on nauttia vuorista (sekä kerätä pisteet mahdollista seuraavaa yritystä varten ja saada oikeus osallistua Hardrock 100 -arvontaan).
Jos elokuussa näyttää siltä, että retkeilemään ei kannata lähteä eikä osallistumisoikeuden siirto ensi vuoteen onnistu, sitten täytyy vain heittää kengät nurkkaan.
juoksuvarvas 