Rooman maraton 2015

Miten se maraton sujuikaan?

Valmistautuminen

Valmistautuminen kisaan meni aika tarkkaan suunnitelmien mukaan. Sairastumisia tai muita esteitä ei treenaamiselle ollut yhtään. Kun ohjelmassa oli treeni, se juostiin. Kiitokset treeneistä täytyy antaa Runner’s High’n Simo Wannakselle, jonka ohjauksessa on nyt noin puolitoista vuotta tullut juostua.

Perusidea valmistautumisessa oli lähteä parantamaan kympin vauhtia ja vasta aivan loppuvaiheessa painotus muuttui kohti maratonia. Niinpä varsinkin tonnin vetoja on talven mittaan tullut juostua aika reippaasti vetojen hiljalleen tiukentuessa. Viimeiset kovemmat treenit ennen maratonia olivat
– 10 x 1 km / 60 s palautus. Vetojen keskivauhti 3.49,6 ja keskisyke 164. Tuntuma rento.
– Vk 14 km @ 4.03 min/km, keskisyke 163. Tuntuma rento.

Treenien pohjalta ajattelin, että maratonilla aika voisi hyvin osua 2.50-2.55 tienoille.

Kisajärjestelyt

Järjestelyt olivat lopulta ihan toimivat. Ilmoittautuessa oli ollut pientä säätämistä lähtöryhmän kanssa. Missään ei kerrottu, minkä mukaan juoksijat jaetaan lähtöryhmiin tai mihin lähtöryhmään sattuu pääsemään. Tämäkin asia selvisi, kun kysyin asiaa sähköpostilla, johon kyllä vastattiin ystävällisesti muutaman päivän kuluessa. Ja tietenkin samalla viitattin maratonin italiankielisiin sääntöihin, joissa lähtöryhmät oli selitetty. Missään muualla niistä ei sitten mainittukaan.

Osallistuminen edellytti myös lääkärintodistusta, joka lopulta täytyi lähettää sähköpostilla järjestäjille. Nettisivut antoivat kyllä mahdollisuuden ladata todistuksen sivujen kautta, mutta ainakin minulle sivut herjasivat koko ajan virhettä kun todistusta yritin ladata. Mutta kun homma hoitui sähköpostilla, niin mikäs siinä.

Kisaexpossa numerolapun haku sujui vauhdikkaasti ja jonottamatta, kun siellä perjantaina aamupäivällä kävin. Mainittakoon, että maratonin pääsponsorina oli New Balance, joka oli tehnyt Zante-mallille oman värityksen maratonia varten. Kieltämättä ihan siistiä.

Maratonin startti ja maali olivat Colosseumin kupeessa. Kisa-alue oli rakennettu järkevästi ja lähtökarsinoihin siirtyminen sujui helposti. Näki, että tätä oli joskus joku ihan oikeasti miettinyt. Tosin itse alueelle pääseminen oli hieman haastavaa, kun sinne pääsi yhdestä parin metrin levyisestä portista. Kun reilu 11 000 ihmistä yritti tunkea portista sisään, olihan siinä hiukan ahdasta.

Huoltopisteet toimivat kuten pitääkin. Juomapisteitä oli viiden kilometrin välein ja niillä oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa. Myös olin pisteillä huomaavinani banaania, rusinoita, yms. Juomapisteiden lisäksi reitin varrella oli useampi piste, jossa jaettiin märkiä sieniä. Varsinkin kun kisaan osui sadepäivä, tästä oli runsaasti iloa. Sai sitten vilvoitella kylmällä vedellä.

Kilpailu

Sunnuntaina aamu valkeni sateisena ja kylmänä. Lämpöä oli ehkä 8 astetta. Startissa jäin hitaampien taakse ja ensimmäiset kilometrit kuluivat lähinnä siinä, kun yritin päästä juoksemaan omaa vauhtia. Ensimmäinen vitonen meni aikaan 21.10 hidastelujen takia. En sinällään hakenut mitään tiettyä vauhtia, vaan ajatuksena oli vain juosta rennosti ja katsoa mihin se johtaa.

Väli 5- 25 km meni aika yllätyksettömästi. Vitoset menivät aikoihin 20.24, 20.19, 20.16 ja 20.20. Reisiä palelsi sateen takia, mikä teki tuntumasta aika oudon. Tuulta oli myös jonkun verran. Ei mitään puhuria, mutta edellä juoksevien selistä tuli aina ajoittain etsittyä suojaa. Jalat tuntuivat ikään kuin sisältä lämpimiltä ja pinnasta kylmiltä. Juoksin rennosti eteenpäin, mutta tuntuma ei oikeastaan missään vaiheessa ollut kovin lennokas.

Välille 25-30 km osui pidempi ylämäki, mikä tiputti vitosen ajan 20.41:een. 28 km kohdalla muistan kuitenkin miettineeni, että nyt on kaksi kolmannesta kisasta takana, kaikki sujuu edelleen ihan hyvin ja kohta ollaan maalissa. 30 km kohdalla olin ajassa 2.04 ja 2.54 aikaan riitti vain se, että vauhdin olisi pitänyt entisellään. Juokseminen oli jo vähän työlästä, mutta ei mitenkään pahan tuntuista.

Joskus 30 kilometrin jälkeen reidet alkoivat hiljalleen lopettaa yhteistyön ja vauhti sen myötä hidastua. Reidet alkoivat yksinkertaisesti pökkelöityä, muuttua tunnottomiksi. Vauhti tippui, eikä oikein muuta voinut. Varsinaisesti ongelmat alkoivat tuntua kuitenkin joskus 37-38 km tienoilla, jossa eteneminen alkoi olla jo aika surkeaa. Väli 30-40 km meni 43 minuuttiin ja suurin osa takkiin tulleesta ajasta taisi tulla lähempänä 40 kilometriä.

Viimeisestä kahdesta kilometristä ei sitten juuri ole kerrottavaa. Reisistä ei lähtenyt enää mitään irti ja vauhti tippui vitosen pintaan. Reisiin sattui ja odotin loppua. Tähän väliin meni aika tarkkaan 10 minuuttia, mikä on juuri niin surkea vauhti kuin miltä se kuulostaa.

Lopulta olin maalissa ajassa 2.57.27 (netto).

Jälkipuinti

Suoritukseen ei oikein viitsi tyytyväinen olla, kun edellytyksiä parempaankin olisi ollut. Treeneissä kulki selvästi kovempaa kuin itse kisassa. Karkeasti arvioiden ajassa on ainakin viitisen minuuttia ilmaa, joka lähtisi pois ehjällä suorituksella. Toisaalta maratonilla ei oikein muillakaan tuntunut kulkevan. Voittajan aika oli 2.12, kun yleensä viime vuosina voittaja on Roomassa juossut 2.07-2.08 tienoille (pl. vuosi 2014 jolloin myös satoi).

Oma sijoitus oli 186. kun maaliin tuli 11 516 juoksijaa. Tämä myös kertonee siitä, että tämä vuosi ei ollut Roomassa kovin nopea. Jos kolmen tunnin alituksella pääsee parhaaseen 1,6 prosenttiin, niin kisaa ei voi kovin nopeaksi kehua.

Reitti oli hitaampi kuin mitä odotin. Reitillä oli useampia pieniä mäkiä ja lisäksi pari hiukan pidempää loivaa mäkeä. Ei mitään järkyttäviä nousuja, mutta sellaisia jotka kyllä näkyivät vauhdissa. Mukulakiviä oli jonkun verran, suurin osa taisi olla alkumatkasta. Reitti mutkittelee aika paljon, mutta lopulta se ei juuri haitannut tai häirinnyt. Sen verran paljon juoksijoille oli varattu tilaa.

Pisteet täytyy antaa siitä, että reitti kiersi aika monet Rooman nähtävyyksistä. Kieltämättä oli aika hienoa juosta vaikkapa Pietarinkirkon edestä tai yhtä hyvin aloittaa ja lopettaa kisa Colosseumille. Toisaalta reitti kiersi myös Rooman lähiöissäkin, mitkä olivat vähemmän elähdyttäviä. Siihen nähden, että sää ei ollut mikään parhain mahdollinen, väkeä oli kannustamassa aika paljon. Ja italialaisista kyllä lähtee ääntä.

Täytyy sanoa, että maratonistä jäi kyllä jotain hampaankoloon. Seuraavaksi treenaus keskittyy elokuun lopussa odottavaan UTMB:hen, mutta maraton täytyy ottaa uudestaan listalle. Seuraavalla kerralla olisi kyllä parempi juosta selvästi alle 2.50.

Mainokset

Maratonkenkäahdistus

Ensi sunnuntaina on vuorossa kauden ensimmäinen päätavoite, Rooman maraton. Eikä mikään ole niin ahdistavaa kuin yrittää löytää sopiva kenkä maratonille.

Kenkäahdistus alkoi nostaa päätään jo ennen vuoden 2014 loppua. Mitkä kengät olisivat toimivimmat? Adidaksia ja Asicseja ovat kyllä kaupat pullollaan, mutta kun olen viime vuodet mennyt kenkien kanssa minimalistisempaan suuntaan, vaihtoehtoja alkoi olla vähemmän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan speksit olivat seuraavat:
– Enintään 3-4 mm droppi.
– Painoa noin 200 g, +/- 15 grammaa.
– Napakka ja nopea tuntuma tiehen.

Droppia lukuunottamatta aika perinteinen racing flat oli siis hakusessa.

Mutta. Ehkä olen sokea, mutta noilla spekseillä valinnanvaraa ei juuri ole. Kevyempiä kenkiä kyllä löytyy, esimerkiksi Saucony A6 tai Inov-8 Road-X Lite 155, mutta maratonille kaipaisi vähän enemmän.

Aikani etsittyäni päädyin seuraaviin kenkiin:
Skechers GoMeb Speed 2
Altra The One^2
Scott Race Rocker 2.0

Sen jälkeen kun Meb Keflezighi voitti Bostonin maratonin viime vuonna, Skechersin juoksukengät ovat olleet Jenkeissä kovassa nosteessa. GoMeb Speed on Skechersin kisakenkä. Arvosteluiden perusteella sen piti olla juuri sellainen, mitä on tilauksessa ja kengät pääsivät ensimmäisenä testiin. Yllä mainitusta kolmikosta GoMebeillä onkin tullut juostua eniten, vajaa 220 km. Lyhyesti sanottuna ihan ok kenkä, mutta tunnoton. Alusta alkaen tuntui, että tämä on hyvä kakkosvaihtoehto, mutta joku parempi kenkä voisi vielä löytyä.

Altra oli seuraavana testipenkissä. Olin joskus tykännyt The Onen ykkösversiosta, mutta päivitys vei kengät ihan uuteen suuntaan. Parilla lenkillä kävi selväksi, että ainakaan maratonille kengistä ei ole. Tuntuma on ihan liian pehmeä omaan askellustyyliini. Varsinkin kovemmissa vauhdeissa tuntui, että kengillä saa tehdä töitä enemmän kuin normaalisti. Altrojen kanssa tuntui, että näistä haluaisi tykätä, mutta… Jollekin toiselle kengät voivat toimia ihan eri tavalla ja ne ovat arvosteluissa saaneet ylistystä osakseen. Ne eivät vain ole minua varten.

Viimeisenä vuorossa oli Scott Race Rocker 2.0. Scott on suurempi vaikuttaja pyöräilyn puolella ja merkin juoksukengät olivat minulle täysi mysteeri. Speksien perusteella kenkä näytti sopivalta, mutta kakkosversiosta ei juuri löytynyt edes arvosteluja. Tässä vaiheessa tarve löytää hyvät kisakengät kuitenkin ajoi pimeään ja kortin vinkumaan. Muutaman lenkin jälkeen kävi kuitenkin kuin Altroille – jollain toisella kengät voivat toimia hyvin, mutta itse en lähtisi niillä kisaamaan. Tuntuma on kyllä napakka, mutta kenkien pohja on mallin nimen mukaisesti lievästi kupera. Ajatuksena on lienee se, että kuperuus nopeuttaisi varsinkin kanta-astujilla askeleen siirtymistä kannalta päkiälle ja siten lyhentää maakontaktiaikaa. Jälleen, jollekin toiselle kengät voivat toimia oikein hyvin, mutta omaan askellukseeni ne eivät sopineet.

Scottin hylkäämisen jälkeen elettiin jo maaliskuun alkua ja kenkien kanssa alkoi tulla kiire. Aloin jo harkitsemaan kääntymistä Adidaksien puoleen, vaikka en noin suurella dropilla varustetuilla kengillä ole juossut pitkään aikaan. Kaupassa vastaan tulivat kuitenkin tuoreet New Balance Zante -kengät. Zanten droppi on 6 mm, vähän enemmän kuin olin alun perin ajatellut. Luultavasti sen takia en ollut kiinnittänyt kenkiin aiemmin huomiota. Muilta osin ne ovat kuitenkin juuri sitä, mitä lähdin hakemaan. Ennen kaikkea tuntuma on napakka ja sopivan kimmoisa. Dropin lisäksi pieni miinus tulee siitä, että kengässä on jalan holvikaaren kohdalla ikään kuin pohjan levyinen töyssy. Töyssy tuntuu kuitenkin kävellessä enemmän kuin juostessa ja vaihtamalla pohjalliset se häviää lähes kokonaan.

Zanteista tulee mieleen, että ne on selvästi suunniteltu New Balancen vastaukseksi Adidaksen Adios Boosteille ja mikäs siinä. Joka tapauksessa ne ovat testatuista kengistä selvä voittaja maratonille. Noin 80 km jälkeen niitä kehtaa kyllä suositella, jos hakusessa on napakka, nopea ja kevyt kenkä maratonille. Katsotaan, muuttuuko mieli itse kisassa.

P.S. siitä maratonista. Valmistautuminen on sujunut hyvin. Viime loppuviikosta alkoi katupöly ja siitepöly haitata, mutta ehdin onneksi tekemään viimeisen kovemman treenin juuri ennen pölyyntymistä. En nyt kehtaa tavoitteita alkaa sanoa ääneen, mutta jos riittävän kovaa menisi.