Tänä viikonloppuna kisattiin Chamonixissa jälleen UTMB. Ei ehkä ihme, että kisan seuraamisen ohessa omat ajatukseni olivat vuoden takaisessa kisassa sekä keskeytyksessä.
Vuoden sisään takana on nyt kolme epäonnistunutta kisaa: keskeytys UTMB:llä ja Mont Blanc 80:llä sekä maaliin sinnittely Madeiralla. Päälle voisi vielä laittaa puolen vuoden jakson maaliskuusta elokuulle, kun juoksu ei muuten vain ole kulkenut niin hyvin kuin toivoisi, mutta se on pienempi huoli. (Tällä hetkellä näyttää, että suunta on taas ylöspäin).
Juhannuksen Mont Blancin jälkeen ajattelin, että heitän pitkillä kisoilla sorsia ja kokeilen vaihteeksi lyhyitä 20-40 km vuorikisoja. Jos kisa ei suju, siitä ainakin palautuu nopeammin ja voi suunnitella seuraavaa. Mutta tietenkin UTMB:tä seuratessa mieleen hiipi ajatus, että jos kuitenkin vielä lähtisi.
Ongelma on tällä hetkellä ennen kaikkea henkinen. En epäile ettenkö voisi saada itseäni pitkien kisojen vaatimaan fyysiseen kuntoon; henkisesti epäonnistumiset ovat kasvattaneet muurin ilmoittautumiselle. Epäonnistunut kisa jättää epäonnistumisen tunteen lisäksi tunteen, että kisassa ei ollut hauskaa. Kun tämä toistuu tarpeeksi monta kertaa, tulee väistämättäkin mieleen, että antaa olla. Epäonnistumiset vahvistavat toisiaan, vaikka kuinka olisi tiedostanut syyt epäonnistuneille kisoille.
Vastaava mekanismi tietenkin toimii myös toisin päin. Onnistuneesta kisasta olisi helppoa jatkaa seuraavaan ja nälkä vain kasvaisi matkalla.
Mont Blancin kisan alkuvaiheessa katselin, kun Mont Blancin massiivi alkoi erottua hämärästä auringon noustessa. Mietin silloin, että ihan sama mitä kisassa myöhemmin tulee vastaan, pelkästään tuo näky jättää kisan saldon plussalle. Varsinkin keskeytystä vasten tuo muisto on jäänyt hyvin voimakkaaksi, eikä muisto kisastakaan tietenkään ole yksiselitteisen positiivinen.
Eilen UTMB:n voittajaa odotellessa mietin jo, että jos ensi vuonna saisi kasaan 10 ITRA-pistettä, voisin olla kahden vuoden päästä mukana UTMB:llä. Katsoin jopa jo vähän kisojakin. Mutta samaan aikaan on kuitenkin vielä myös olo, että anti olla.
Onneksi asiaa ei tarvitse päättää vielä nyt.
juoksuvarvas 