Reilu kolme vuorokautta jäljellä, ennen Ultra Trail de Mont-Blancin – tuttavallisemmin UTMB:n – starttia perjantai-iltana. Se on tähän astisista kilpailuista vaativin, 170 km ja +10 000 m Mont-Blancin ympäri, ja myös suurin ja arvostetuin.
Jostain syystä en ole jännittänyt kilpailua kovin paljoa. Ehkä enemmänkin vain keskittynyt. Jännittämisenkin aika voi vielä tulla, ehkä keskiviikkona ja torstaina, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jännittäminen ei auta. Vaikka kunto olisi katastrofaalisen huono, enää sille ei voi tehdä mitään. Nyt on vain mentävä sillä mitä on.
Toisaalta, tässä vaiheessa startteja alkaa olla jo sen verran alla, että suurin pirtein tietää miten kaikki lähtee etenemään. Alun kiire ja adrenaliini tasaantuvat rauhalliseksi etenemiseksi, jota rytmittävät eri mittaiset nousut ja laskut, huoltopisteet ja energiageelit. Jossain vaiheessa laskeutuu yö, jossain vaiheessa voi katsella vuorelta laakson valoja sekä auringonnousua. Hiljalleen jalat alkavat olla yhä väsyneemmät, kunnes lopulta joutuu neuvottelemaan itsensä kanssa siitä, kuinka paljon kipua ja epämukavuutta on valmis sietämään. Kysymys on enemmän siitä, missä vaiheessa kilpailua kaikki tulee tapahtumaan kuin siitä, tapahtuuko sitä. Sitten tullaan maaliin.
Samaan aikaan UTMB:n startti – ja vielä enemmän maali – eivät voi olla mitään muuta kuin käsittämättömän huimia. Vaikka kuinka tietää mitä tulee tapahtumaan, se ei tyhjennä viiden vuoden kuluessa hiljalleen syntynyttä tunnelatausta. Suurin pirtein loppuvuodesta 2011 UTMB on välkkynyt hiljalleen realisoituvana tavoitteena. Siinä ehtii moneen kertaan nähdä itsensä maaliportin alla.
Kisastrategia tulee olemaan yksinkertainen: etene kevyesti Champex-Laciin asti 124 km kohdalle. Jos sen jälkeen vielä tekee mieli kiristää, sitten sen voi tehdä. Tarkoituksella en ole laskenut mahdollisia väliaikoja tai katsonut aiempien vuosien tuloksia. Sen sijaan Courmayeur reitin puolessa välissä saa toimia tarkistuspisteenä. Kun on päässyt sinne, voi suurin pirtein arvioida loppuaikaa.
Totta kai, olen kyllä arvioinut millaiseen aikaan suurin pirtein voisi olla mahdollisuuksia. Kohtuullisen hyvään, luulisin. Mutta luulen, että kun sekä reitti että matka ovat uusia ja kohtuullisen pitkiä, paras tulos syntyy pyrkimällä mahdollisimman tasaiseen suoritukseen, ei pyrkimällä saavuttamaan tietyt väliajat.
Ensimmäinen tavoite on päästä maaliin, silloinkin jos kroppa pettää.
Tämän hetken tietojen mukaan Chamonixiin on luvattu perjantaiksi ja lauantaiksi reipasta 30 asteen hellettä. Jos hyvin käy, perjantai-iltana yö laskeutuu sen verran nopeasti, että helteestä ei juuri ole haittaa. Lauantaina helle sen sijaan tulee hyydyttämään, mutta on mahdotonta sanoa kuinka paljon. Muutama edeltävä päivä Pariisissa, jonne on luvattu vielä kovempaa hellettä, ehtivät toivottavasti viedä pahimman terän lämmöstä pois, mutta saa nähdä.
Well, urheilujuhlan etenemistä voi seurata tämän linkin takaa, hakemalla kisanumerolla 1148. Kaikkein sitkeimmille pitäisi löytyä myös maalikamera, koska kaikki odottavat, että 100 mailin kisa ratkeaa loppusprintissä rinnan mitalla
juoksuvarvas 