Kohti Zugspitz Ultratrailia

Ensi lauantaina on vuorossa Zugspitz Ultratrail, vuoden toiseen pääkisa. 100 km ja 5420 nousumetriä Saksan ja Itävallan rajalla, Zugspitzen vuoren ympäri.

Huhtikuussa toipuminen Madeirasta sujui hyvin, mutta muuten koko kevät on mennyt järkyttävän pahan siitepölykauden kanssa tuskaillessa. Siitepölyn, pienen sairastelun ja reissujen takia harjoittelu toukokuussa olisi voinut olla parempaakin. Yleisesti ottaen kunto lienee nyt kuitenkin ainakin samalla tasolla kuin ennen Madeiraa. Niillä eväillä kuitenkin mennään mitä on, ja parin päivän päästä näkee mihin se riittää.

Zugspitzin reittiä voinee parhaiten kuvata nopeaksi. Tai ainakin niin nopeaksi kuin vuoriultra nyt yleensä voi olla. Reitti ei ole erityisen tekninen ja alamäet on mahdollista rullata vauhdilla alas. Nousutkin ovat jyrkkyydeltään kohtuullisen miellyttäviä verratuna esimerkiksi Madeiraan. Isompia nousuja on kaksi:
– 20 km jälkeen n. 9 km / +1000 m reitin korkeimpaan kohtaan 2200 metriin.
– 80 km jälkeen n. 11 km / +1200 m, josta rullaillaan alas maaliin.

Pienempiä, 500-600 metrin nousuja on muutamia ja lisäksi tietenkin pienempiä nyppylöitä on riittävästi.

Kuva: Zugspitz Ultratrail

Kuva: Zugspitz Ultratrail

Reitin suurin haaste eivät oikeastaan ole nousut, vaan alamäet. Hyvällä alamäkitekniikalla voi voittaa laskuissa reilusti aikaa, mutta toisaalta pitkät ja nopeat alamäet syövät reisiä ja rasitus korostuu mitä heikompi alamäkitekniikka on.

Kisataktiikan osalta tarkoitus on lähteä kevyen reippaasti liikkeelle ja jatkaa näin suurin pirtein 50 kilometriin asti. Tässä vaiheessa suurin osa reitin nousuista on takana ja voi rullailla 5 km vuorta alas puolimatkan control pointille, jossa odottaa drop bag. Control Pointilla on hieman perusteellisempi huolto, joka tässä kisassa tarkoittanee vain geelitäydennystä reppuun.

Reitin toinen puolisko on muutamaa nyppylää lukuun ottamatta melko tasainen, joten CP:n jälkeen seuraavat 25 km pitäisi pitää jo jonkunlaista vauhtia. 80 km jälkeen onkin jäljellä enää 10 km loppunousu, jonka jälkeen voi painaa alamäkeen maaliin sen, mitä jaloista vielä lähtee. Helppoa, eikö totta.

Nyt on reilun viikon verran voinut juosta ilman siitepölyongelmia ja juoksu kulkee ihan eri tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Viime päivien suurin haaste onkin ollut olla Pariisin leivospöytien ääressä, kun ihan täysin niihin ei ole voinut uppoutua. Pientä kisajännitystä alkaa kuitenkin olla ilmassa.

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Kohti Zugspitz Ultratrailia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s