Juoksemisen hienoudesta

Tänä talvena on ollut vaihtoehtoisesti pimeää ja märkää, tai kuten nyt, -10 C pakkasta. Silti olen lähtenyt samaan tapaan juoksemaan kuin kaikkina muinakin päivinä. Ei ole oikeastaan ollut edes vaikeaa, vaikka ajoittain on vähän tullut prokrastinoitua lähtemisen kanssa. Miksi? Koska juokseminen on hienoa.

Juoksemisen hienous liittyy itselläni ainakin seuraaviin asioihin. Ensiksi, juokseminen on tapa tuntea oma ruumiinsa. Siis todella tuntea. Olen ajan myötä oppinut tunnustelemaan jalkojen ja koko kropan lihaksia. Miten ne elävät rasituksen alla ja miltä ne tuntuvat. Puhumattakaan siitä, miten kilpailun jälkeen kroppa voi olla niin väsynyt, että sitä ei voi sanoin kuvata. Ja seuraavana päivänä liikkuminen voi olla vaikeampaa kuin tuplasti vanhemmalla ihmisellä. Juokseminen tekee ruumiillisuuden kokemuksesta paitsi tarkempaa, myös laajempaa.

Toiseksi, juostessa oppii tuntemaan luontoa ja ympäristöä. Eikä vain tuntemaan, vaan myös tuntemaan ruumiissaan. Kylmyys, sade, helle, tuuli ja lumi, kaikki tuntuvat. Ehkä pari kertaa talvessa on hienoa juosta lumimyrskyssä. Eteenpäin ei juuri pääse tuiskussa ja kinoksissa, mutta on sitäkin hauskempaa. Kun suuren osan ajasta elämä on suojattua erilaisia luonnonvoimia vastaan, on virkistävää ajoittain tuntea, miten ne ottavat voiton ja vaikuttavat.

Ja tietenkin juostessa oppii tuntemaan myös ympäristöään, oli sitten kyse kaupungin kaduista tai metsäpoluista. Vaikka miten yrittäisi vaihdella reittejä, jossain vaiheessa voi vain todeta, että kaikki lähiympäristön kadut, nurkat ja polut on nuohottu. Tähän liittyy tietenkin myös luonnon tunteminen. Juokseminen on nopea tapa liikkua tiettömässä maastossa, toisaalta kuitenkin tarpeeksi hidas tapa, jotta luontoa ehtii seurata.

Kolmas pointti voisi olla se, että juokseminen parantaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Hyvässä fyysisessä kunnossa jaksaa paremmin kaikkea. Eikä ole sellaista stressiä, ettei siitä pääsisi irti juoksulenkin aikana. Ellei lenkki ole aivan epäonnistunut, fyysinen olotila ja mieliala ovat yleensä parempia lenkiltä tullessa kuin sille lähtiessä.

Erikseen voisi vielä kirjoittaa esimerkiksi kilpailemisen hienoudesta, polkujen hienoudesta tai vaikkapa yöllä juoksentelun hienoudesta. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s